Hullu basistimme on saanut tällaistakin kaaosta aikaiseksi vuonna 1982. Eikä omena ole kovin kauas puusta pudonnut. Blondi mikä blondi…eli bassoa ei edes tarvita…
Musiikin saralla tarinoita ei ole kovin ehtinyt kertyä, mutta sillä on ollut oma osansa tässä jamassa. Ensimmäisen lauluäänitteen on rakas Vellu-setäni nauhottanut sen ajan huipputekniikalla, kun olin n. 2-vuotias. Todistusaineistoa on olemassa.
Musiikkivaikutteita sain polvenkorkuisena vähän joka suunnalta. Isukin kanssa rokki soi aina auton popitusvehkeistä täysillä kun kaasuteltiin mummulaan vanhaa Keuruuntietä. The Scorpions- Still loving you. Kappaleelle omistan oman lauseen, koska se oli tämän tytön ehdoton lemppari. Äiteen kanssa jammailtiin kotona poppista (luojan kiitos kukaan ei nähnyt…). Edesmenneen Jalo-papan kanssa tuli puolestaan iskelmä tutuksi ja jostain tuolta juontaa, että Arja Havakan-Miljoonaa ruusuaa tuli lauleskeltua sekä suomeksi että venäjäksi. Tä? Omasta pikkumankasta soi Jonnan Minttu sekä Ville, Dingo ja Europe (aijuu, Disneyn satukasetit meinasi unohtua…).
Vuonna ’91 opettelin koskettimien soittoa, mutta kosketteluksi se jäi…nuotit nyt jotenkin tuli tutuksi, mutta kipinää en touhuun saanut, liekö sitten ikä ja muut harrastukset syynä. Kuoron aloitin samoihin aikoihin ja kurkku suorana huusin siellä ainakin 3-4 vuotta.
Ensimmäinen keikka oli kesällä ’91 Anu-tädin häissä. Tätä edelsi tamburiinin soiton ankara harjoittelu Rämpläreiden ensimmäisen kokoonpanon kanssa ( Ks. Kartsan profiili). Morsiusneitokuteet päällä kävin lavalla tamburoimassa muistaakseni Beatlesin- Can’t by me love. Tuosta eteenpäin olen ollut Rämpläreiden touhussa mukana.
Yläasteella elvytin hieman kuoromeininkiä ja kävin kansalaisopiston bändikurssilla luokkakaveri ”Mukin” ja Syrjän Hannan kanssa. Aina jotain pientä. Taustoja aloin lauleskella muistaakseni ennen vuosituhannen vaihdetta. Bassoakin harjoittelin yhden kesän…en kommentoi enempää…
Riskiryhmä tuli tutuksi isukin kautta, kun itse bändiin liittyi. Monet keikat kävin kuuntelemassa. Ensimmäinen esiintyminen Riskiryhmässä oli vuonna…ööö…’99 eräissä pikkujouluissa, jossa mm. Hanni oli pukeutunut Elvis-asuun…pitkä tauko.
Sukuun piti saada lisää ääntä, ja sitä syntyi v. 2006 Iina-neitokaisen muodossa. Keuhkot on tytöllä puhtaat, lauluainesta ilman muuta.
Keväällä ’08 kuulin huhun, että Riskiryhmään kaivattaisiin taustamelua ja hetken mietittyäni soittelin Hannille. Siinä sovittiin treenit lukkoon ja sama kaava kuin isäukolla, alku aina hankalaa. Mutta kyllä se tästä lähtee. Loistava porukka.
Blondivitsi: Miten blondin saa nauramaan lauantaina?- Kerrotaan hänelle vitsi keskiviikkona